Kuvaus
Runot kuin huojuva maa tai etääntyvä taivas, kuin kurkien kutsuhuudot pilviä leikkaavassa aurassa.
Pakolaisten asema, ilmastonmuutos, ekologia, rakkaus, kaipaus, usko, toivo ja suurisydäminen välittäminen virtaavat runoilijan kynästä paperimeren valkoisille aalloille kirkkaiksi, hauraankauniiksi säkeiksi, ajattomiksi ajatuksiksi.
”Olen kastunut syksyn sateessa
olen palellut marraskuun kosteudessa
olen kahlannut talvisessa lumessa
syvässä, valkoisessa ja puhtaassa
sinun lämmin käsi kädessäni”
Leo Makkonen: Damaskoksen pronssinen leijona, n. 100 s. sid.
132 x 195 mm, 82.2, ISBN 978-952-7412-27-5
