Icasos julkaisee Marja-Sisko Aallon esikoisromaanin

Icasos-kustantamo julkaisee Kuopion tuomiokapitulin notaari Marja-Sisko Aallon esikoisromaanin syksyllä 2013. Romaanin työnimi on Murha tuomiokapitulissa. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Kuopioon, mutta mukana on myös aimo ropaus kansainvälisyyttä.

Kustantaja luonnehtii tekstiä harvinaisen kypsäksi, mukaansatempaavaksi ja viihdyttäväksi.

”Marja-Sisko on kirjoittanut tasapainoisen ja vahvan tarina, jossa on kepeyttä, mutta myös särmikkyyttä. Hän on keskittynyt asioihin, jotka todella tietää ja tuntee”, hehkuttaa kustantaja Tatu-Pekka Kekäläinen.

Marja-Sisko Aalto, 58, notaari, rovasti:

”Vasta kaksi vuotta notaarina, ja nyt se jo murhia suunnittelee”, oli eräs kommentti, kun paljastui että kirjoitan rikosromaania.

Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin kahvipöydässä puhe hersyilee usein laidasta laitaan. Samaisesta kahvipöydästä löytyi myös tulevan kirjani aihe. Viime keväänä eräät uutisotsikot kirvoittivat keskustelemaan, mikä olisi epätodennäköisin paikka murhalle. Päällimmäiseksi jäi tuomiokapituli.

Lisäherkkuja saatiin, kun yritettiin löytää järkevää syytä siellä tapahtuvaan murhaan ja pohdittiin mahdollista syyllistä. Kaikkein mehevintä olisi kohdistaa epäilys piispaan.

Tuomiokapitulin työntekijät ja asiakkaat ovat yleensä sillä tavalla virittyneitä, ettei henkirikos tule heistä ensimmäisenä mieleen. Juuri tuo epätodennäköisyys ellei peräti mahdottomuus alkoi kiehtoa yhä enemmän ja enemmän.

Jossakin vaiheessa kävi ilmi mielenkiintoinen sattuma. Tuomiokapitulin pitkäaikainen työntekijä Aili Simojoki oli aikoinaan tehnyt käsikirjoituksen samalla otsikolla: Murha tuomiokapitulissa. Simojoen kirjaa ei ole julkaistu, mutta käsikirjoitus on yhä tallessa Kuopion pääkirjastossa.

Pitkin kesää aihe alkoi elää mielessäni. Palaset ydistyivät osasiksi suurempaa tarinaa. Monet kauan palvelleet työtoverit muistelivat pyynnöstäni menneitä ja antoivat arvokkaita, historiallisia tietoja. Jonkin verran pengoin myös arkistoja, mutta eniten sain materiaalia keskusteluista. Monesti jokin puolihuolimaton sivulause johti tutkimaan lisää. Internetin loputon aarreaitta osoittautui varsin hyödylliseksi taustatietoja etsiessäni.

Itse kertomusta ei tarvinnut lopulta pinnistää. Se oli kehittynyt valmiiksi ikään kuin itsekseen ja halusi päästä esiin. Minun tehtäväkseni tuli naputella se julki.

Miljöökuvaus keskittyy suurelta osin Kuopioon, vaikka välillä hypätään Viipurissa ja kauempanakin.

Tarpeetonta väkivaltaa olen välttänyt, mutta huumori saa ansaitsemansa osan. Kirjaa voisi ehkä luonnehtia pehmodekkariksi, joka nostaa tapahtumien keskiöön todentuntuiset henkilöhahmot kaikkine vahvuuksineen ja puutteineen.

26.11.2012

Tiedote PDF-muodossa >>